20070330

Käsinpoimittu suolankukka, käsinpoimittu suolankukka. Hetken hetken hetken!

THIS IS A WARNING MESSAGE ONLY.

Shamaani on sellainen, joka tietää miten irrottaa itsestään osia. Minä tiedän, miten erotan itseni kokonaisuudesta. Te ette tiedä, tiedättekö te, onko tämä kesken, ettekä arvaa, ja tuskin kyllä haluatte, onko kesken, se olisi valmis, jos tietäisin miten se on kesken.





Iturata

nauriinkuori kirjasinsolu

napit auki naisen selässä

20070329

kädet menevät yöllä nukkumaan kainalokuoppiin

Apua!

Ei saa ovea auki. Ei voi pyörittää puhelimen valitsinta. Täytyy yrittää tai anna avain. Ei saa ovea auki. Kuinka pitkälle pitäisi voida luottaa naapurien hyvään tahtoon? Hädänpelon ja auttamispelon ikään-kuin-valjaat, tarkoitin vaakaa. On vaikea hengittää. Ei saa ovea auki. En pääse ylös. Vai olinko minä vielä kielessä? Ei pääse ylös.

Vetoketju! sen voi lausua niin epäselvästi, nopeasti ja useita kertoja, että sanan ilmeisyys ja väärinkuuleminen siinä tilanteessa, kun vanhus on nostettu vessan lattialta pystyyn ja hänelle puettu alushousut ja tuulihousut, joissa on vetoketju auki, jäävät muistiin, kuten sekin ettei oransseissa housuissa ollut nappia lainkaan. Hän pääsi itse kuitenkin kävelemään: selvästi jotkin kiskot oli kytketty kattoon, josta hän roikkui hyvin ohuin siimoin - likaisten ikkunoiden kellertävässä valossakaan ei erottanut siimojen heijastuksia, mutta asento ja liikkeen dynamiikka oli muuten mahdoton selittää.

... Vedä nyt oikea ja vasen puolesi yhteen, muistaen keskellä olevat elimesi, kuten pallea, selkäranka, hermostot, henkitorvi, kuin vetoketju...

Valitit selkäkipujasi ja pyysit vaimoani auttamaan pujottamalla kaksi putkea selkääsi. Se oli helppoa: hartioillasi oli kaksi napaa, lantioon ulottuvat liha-aukot.

Sinua ei tarvinnut edes nukuttaa.
Riitti, että hän nukkui.

Unohdin mainita, että kuopion kirjaston hyllystä voi löytää ´niin kuin kivelle puhutaan´. Se kävi maata pitkin korkealla, sanoisinko viisi kilometriä. goecha la, sikkim. Keskimmäisten sivujen tienoilta löytyy varmasti vielä lehtivihreää. naarmuja säilötyistä lehdistä. linnunsulista ei jäänyt jälkeäkään. tunnistat sen varmasti.

20070327

Hengitykseni on uhanalaista. Mikään ei viittaisi siihen, jos sitä ei enää tapahtuisi. En ole varma, minun täytyy miettiä.

On kastumisen merkkejä, maassa hiekan uomat syvenevät ja myöhemmin romahtaa hitaasti kaikki. Vesi on pesinyt lumeen. käynyt kiepille kuten mikä hyvänsä talvella. nyt talvi romahtaa meillä oli laiha talvi, mutta talvi. talvi oli täällä. myöhemminkin kastuneet kohdat voi vielä erottaa, vaikka on kuivaa.

Kukaan ei ole osannut kertoa miten luopua vähitellen. kaikesta.
on luonnosteltava kuolleenmaankirja.

20070326

Hiton hullut!
Miksei seinään muka saa kirjoittaa?

Pelkäätkö että ihminen kirjoittaisi rumasti?





















("Kaima")

1) Kirjain itää kynnen alla. Silmä nivoo, sormisilmä. Ontoksi syöty iiris. Piirteet massoittuvat ja kasvot synnyttävät.

2) Pääsiäisen liha on lähellä. Jättiläiseksi se on hyvin pieni. Miten painava se on, raskaanpunainen.

Kursii uudelleen kokoon omaa kulunutta nahkaansa. Kaukana sanomalehdistä
ihmisten väliltä kaapattu viesti opettaa äkkiä lukemaan. Intiimi väite. kivi vatsassa. sormiharjoitus. ulosrepeytymiskipu. tarkka raja: valaa, valella, valehdella.

20070324

me pukeudumme komuunihaalareihin
ostosliukuhihnalle ladomme lihaa ja muovia

en tunnista pukusuolia

20070323

(kuvitelma on kuten kieli
todellisuuden ja toisen välissä

kieli on käännös
todellisuudesta kohti toista)

kun haavaan sohaisee silmillä tai haju tunkeutuu kasvoille
on täysin ilmeistä ettei tähän huoneeseen kuolleilla eläimillä
kierrä kehossaan samat nesteet:

1. kuplii vain hetken, jotain karkaa
2. valuu esiin mutta jähmettyy tulpaksi
3. kuin elohopeaa mutta sateenkaaren väreissä
4. pelkkää vettä, mutta kuljettaa paineenaistinsoluja
5. veteen liukenematonta
6. sinistä kaasua, ilmaa raskaampaa
7. esiin kurottavia ja nousevia kiinteitä kudoksia

polyfemos
äänenkäänne
polykorpus
muodonmuutos

roviolla hän ei pala sillä hän on tiheä kuin sydän
hänen puhkaistu kehonsa sammuttaa tulen tulvivalla verellä
kuolleena hänet poltetaan ettei hän nousisi ylös

yksisilmäisellä on liian monta ääntä
monikehoisesta ei jäänyt mitään jälkeä

Vallitsee tahallinen sää, kun X aukoo piirustuksiaan.
Hän pyrkii seuraamaan impulsseja, tekemään aikomuksensa tyhjiksi.
Suuri koe, jonka langat ovat sittemmin pääseet karkaamaan käsistä.
Mielteiden kulku ei noudata kronologiaa, hetken kone purahtaa jälkeensä.
X on strategi.
Hän käy pyydystämässä pieniä haavoja: nyt.
Myöhemmästä voisi sanoa, että hän onkii.
Kevät mittaa hänen tuntojaan vasten, mutta X:ää ympäröi nyt matalapaine.

Useimmiten lumessa kasvaa paljasjalkapolku.

20070322

Tulessa miehellä ei pala sydän mutta naisella kohtu.

Niin pitkälle kuin jälkiä, niin pitkälle kuin kalloa, atollia,
niin pitkälle kuin päiviä lukea, kynsi pitkin sormea
levarin neula.

graph - phrag I

20070320

blueprint-blueprint. tahraa mustikalla vierustoveri. hän leimaantuu sinuun heti. ruumiinosoitus, siitä ei puhuta enempää. kiilma on marjoitusta. Sano että olet yksikohtaloinen, hän ymmärtää kyllä. yksi-kohta-loinen. No, ei mulla muuta. Hänellä oli muoviset, läpinäkyvät shortsit kun olimme pieniä. muistaakseni niistä ei näkynyt juurikaan läpi. logiikka sumeaa tai kirkasta kuin himalajan päivä.

20070319

20070318

Syntyy tunne, että olemme koko ajan kulkeneet ohuessa ilmanalassa. vai puhuneet kulkemisesta ohuessa ilmanalassa? Ymmärrettävän puheen tuottaminen alkaa olla ylivoimaista, mutta siinä on jotain mikä vetoaa todellisuudentajuumme:

1. Tässä väliaineessa haavojen rakenne erottuu lähes täydellisesti.
2. Lauseessa voi koskettaa.

Jakki on kyllä valtava eläin joka luhistuu alle 3000 metrissä omaan hurjuuteensa. Kaunis ja arvaamaton. He meikkaavat sen vielä. Ilma on kuivaa. Kuin laihtuva ihminen alat kasvaa ohutta väreheinää. Se kerää aamukasteen.

20070317

Harhakarja laiduntaa tasankoa, joka painajaisessa josta ei herää tuntuu sekin huoneelta, tuulen seinät kaatuvat päälle. Lypsäminen likaa kädet, mutta ruoasta tulee riippuvaiseksi jos syntyy.

Tehtiin epäinhimillinen koe ja selvisi ettei riippuvuussuhde ole yhdensuuntainen: karjakin katosi jonnekin paineenmuutoksen tuollepuolelle kun teurastamisesta luovuttiin.

Vuoristoilmassa tai kolmen metrin syvyydessä horkkaeläimet alkoivat menettää muotoaan, niiden aineenvaihdunta joutui hätätilaan ja väri katosi. Syvyydessä jokin kivi alkoi kohoilla ja pukea päälleen. Kun nousin pinnan yli, en saanut leviä enää irtoamaan käsivarsistani.

Vaikka olin luullut etten voi elää ilman ajatuksia, ne katosivat. Kuulin kiven tippuvan kivikkoon. Pesin sen vielä maidolla.

hämärässä kirjaimet menevät suhruun
hamarassa karjaimet monet uhrautuvat
hamartia karja imee monot uratuvat
hartia korjaimen mono-uraa
harmaa koira mouruaa
harmikko moreeni)))

20070316

Huoneessa ei siedetä pelejä edes sen vertaa että aletaan pelaamaan siitä pelataanko vai eikö. Eikä kaksinaisuuksia: lauta on erakko jossa puuhelmet loisivat. Niiden kolminaisuuteen tunkeutuu juuri nakerrettuja sormia. Neljääntoista suuntaan huone täyttyy ja alan itkeä kun en saa hengitysilmasta mitenkään mustavalkoista. Ehdin sahata nopan halki eikä senkään sisus ollut negatiivi. Luotin sinuun täysin ja hävisin heti. Sinä olet jo sisälläsi.


Ei sattunut kun kämmenet veistivät minua vaatteiden läpi. Kuitenkin selkärangasta tippui jokin kielleke ja jalat tuntuivat vierailta. Olimmehan maan alla... muistelemassa kuoriaisentoukkia ja kauhua joka ne tappoi kuin aarteen.



Kannetaan pöytä pois, jotta näemme kokonaan ketä me hengitämme.

Takionikäristystä elinkeinussa niht. Painoi mustikkavärillä kirjaimia karjun kylkiin niht. Itselleen piirtää suuremmat kädet. Asioiden läpi koskematta niitä. Luulee olevan kiinni on sisäänpäin auki. Niin vähän kuin tänään en ole tullut lihan pelosta perkuujätteestä valosta tuulessa.

Vanha onsilosilmä, mitä romutetaan alas tajuntaasi!
Mene nyt sateeseen makaamaan selällesi ja odota.

Nyt hän veistää binääristä verkkosilmää mustavalkoisessa huoneessa.
Mutta vain peliä varten, sillä kaikki on pitkäksi aikaa nähty.

I

Kirkkaana päivänä mietin johtaako rintakehäsi valoa. Siellä nousee sydän. Kudosten lempeä sidos antaa myöten kaiken anarkian.

Ja myöhemmin se laskee. Kaikki mitä käy on kaupunkisi tasalämpöinen hengitys. Siellä istutaan lattialla, tiedän sen. Ja bussipysäkit on niitä vanhoja.

Ei ole mitään syytä avata sinua.



II

Lhasan kohdalla on toisin. Luoksepääsemättömyys sai minut suunnittelemaan läpinäkyvää kohtaa. Voisimme johdattaa valoa.

Sen hengitys on trooppinen, kun raotat sopivasta kohtaa ikkunaa. Termiikki nostaa mukanaan kuolleiden tomua, joka saattaa yskittää. Vaihtolämpöiset, he puhaltavat kosteuden vasten sinua kuin äärettömän vieras suu.

Mutta he eivät ymmärrä lasia, se on kuin ilmaa. Meidän kohdallamme on samoin: rajan löydettyään sitä pitää yllä vaikka veisi hengen.

20070315

Käristän kynttilässä go-pelin nappuloita. Ne eivät ole keskenään samanlaisia, veistin ne itse. Puristan isojen ja pienten herneiden muotoisia puuhelmiä pinseteillä, nekin mustuvat. Luulit että olin veistämässä malaa, mutta minä kysyin mikä se on. Nyt peliä varten on kymmeniä palovammaisia ja kymmeniä kalpeita puunpaloja. Pelissä niillä ei ole mitään eroa, ne muodostavat kuolemattomat silmänsäkin pelkän yhteistyön varassa. Minusta näyttää, että ne silmät ovat valmiiksi puhki ja siksi valmiit kaikkiin näkyihin.

Kuningatar lähtetetään yleensä kirjekuoressa, muutamien vartijoiden saattelemana.
Pitkänomaisesta ruumiista ei voi erehtyä. Se on kaunis.

Johdatamme hänet huoneisiinsa kuten meille sopii, olettaen että hän on mykkä.

Strategin edellytys on herkeämätön tarkkaavaisuus, joskin peli pyörii myös ilman meitä.
Kaikki sen eteen tehty työ johdattaa ajatukseen, että tiedämme mitä todella tapahtuu.

Mutta kurkistaessamme seuraavan kerran kaupunkiin, se onkin vanha. Lhasa.
Kuningattaresta löydetään enää jälkiä.

20070314

Paino sanalla suru: minut oli oksastettu. Pahvinpalaan kiinnitetty varjo, harmaata ja seepiaa. Vasemassa reunassa on tahra, mutta ei pidä kysyä kenen verta se oli. Itse verta ja veren kuva. Jalanjäljellinen. Meidän oli jano. Minä, betel ja golem, meidän oli tarpeen juoda. Toiset peseytyivät hiekassa. Kätkin taskussani kolmea värikästä palloa, jotka aioin maalata mihin tahansa. Ne kilisivät. Ylitseni lensi olento.

Pitkän aikaa se vain seurasi keskittyneenä veden pirskoutumista lattiaan ja kuului juuri siihen.
Valo karkasi osaltaan niihin mustiin loukkuihin, joiden takaa ei palaa mikään.
Niin puhdasta katseen janoa, olisi ollut väkivaltaa sanoa missä kohtaa siinä on kissa.
Katse tai kaste, yhtäkaikki.

20070312

Tuolin ylle tummuu istumisen polttojälki. Hän palaa tuolille joka aamu ja hehkuu, kunnes nousee seuraamaan miten ilma tuolin yllä kytee hetken aikaa. Hän pyyhkii tulen vaatteistaan ja lyö kädet yhteen.

Häneen kytketään eräs pyöreä, umpisuolimainen elin ja niin hän saa kaikkialla yhteyden ennalta tuntemattomaan todellisuuteen. Hän kytkeytyy aistiin. Se, mitä aisti hänelle opettaa on mieletöntä heti, tuo uusi, pesuainepulloa muistuttava elin on tukkoinen. Kuitenkin, jo lyhyt väläys vieraita aistimuksia vastaa moniin kysymyksiin, joiden varaan hän oli pystyttänyt terävät luunsa. Askelten kahina ja kopina merkitsee nyt jotain aivan toista kysymystä.

Tästä sirpaleesta puuttuu eräs konjunktio. En löytänyt sitä tähän hätään!

Olen kuullut sanottavan, että kirjallisuus alkaa maamyyrän kuolemasta. Muistan aloittaneeni hengityssanojen tarpeessa. Lähteen pohjalla oli ruostunut aura. Löin siihen nilkkani samana päivänä, kun opin erottamaan sanojen hahmoja.

20070310

Tänään palasin lintuihin jotka suuttuivat meille Mustankorkealla. Meriharakoita?
No, se on kaatopaikka kaaospaikka, maa miettii nyt kuumeisesti mihin kääntyä.

Niin pienet luut, pelkkää kaiverrusta vielä.
Jos siitä nousee lapsi, solmii kyystä itselleen sydämen yhtä lihasta ja nielua.

Tiesin mitä näin. Harakalla oli valkea alikehittynyt pää lentäessään ylitseni se äänteli kuin sikiö. Menin lähemmäs kuusta johon se laskeutui, mutta bussi oli jo tulossa. Kymmenen minuuttia myöhemmin aloin tietysti kaavoittaa aluetta uudelleen; ehkä sillä oli suussaan jotain niin laihaa kuin sellainen pää. Miksei päätä näkynyt sen takaa. En tosiaan tiedä, minulta herpaantui ote koko tapauksesta.

20070309

Selässään kiivaasti hengittävä reppu keinokuitua.

Etsii katseellaan, etsii silmässään katsetta jota erittää tai heittää, lahjoittaa.

Ja ehkä kivi todellakin, tai raiteelle laskostunut varis, tiivistyy kaikkina hetkinä irrallisten luopumisten variseviksi aukoiksi.

Aukko on vain jotain vieraampaa ainetta. Vatsan luuton luiden synnyinpaikkana; paljastetut luut jonkin vielä raskaamman syntykanavana.

Minua odotetaan vieläkin.

Kysyn turhaan sähkön väriä. Se ei onnistunut vokaaleja harjaamalla, pimeässä hiuksissa kipinöivät kipinät. Nelipäinen kone löytyi taas ja valmisti eläviä luuvaraosia. Yrittää luoda jotain niin heikkoa, että se ei voi elää ellei vaihdeta maailmaa, minne se syntyy.

Lause, kielenvalotus. anna suljinajaksi hetki, mikä sen katkaiseekin. Se on muutoksen tilassa, mutta kirjaa se ylös nyt. tai nyt. Vain aukot synnyttävät.

Todetessaan olevansa kolmemetrinen, hän ajattelee ehkä sen pituista otantaa itsestään. ajassa. valotusta jonka puitteissa hän on ehtinyt jättää ikään kuin kolmemetrisen jäljen. Ehkä hän ajattelee olevansa sama juuri sen aikaa. kävelynopeudella.

Toisessa paikassa ajan puhkaisseena hän alkaa olla jo toinen jumala. ja me tunnemme vain nämä sirpaleet.

20070308

Minua kiinnostavat numerot ovat 0 ja sitä ennen tulevat. En usko negatiivisiin lukuihin, mutta myyttisen elämän mahdollisuus on tavallaan läsnä tässäkin hetkessä, siitä minua ei tarvitse muistuttaa, tai olen jo kuollut. Eletyt tai koneelliset silmukat ovat varmuudessaan surullisia. Sommitelma muuttuu yhä abstraktimmaksi, kunnes se alkaa muistuttaa heitä, jotka teen. Yhä suurempaa likimäärää kohti, yhä laajempaa. Vaikeaa ei ole, mutta mahdotonta päin, sen myötäisesti, äärenpäätä kohti.

20070307

di-dong
Käkikello on sammunut, ruumisauton
muotoinen auto pakattu, asunto tyhjennetty.
dung-gong
Kirkonkello soi kymmenen minuutin kuluttua kun kuljen kirkon vierellä.
uuaauuaa
Ääneen siemennetty hätä; ja onko sekin kaksineuvoinen? Jonkun ja toisen lapsi.

"Kun ääni kutsuu, on mentävä."
Kun ääni kutsutaan, se on poistuttava.

On oltava tarkkana. Ei auta maalata tuosta vain,
konetta kokonaan umpeen kun materiaaliset aikomukset iskevät.
Paras että tuputan vain yhden pisteen. vain että tiedän sen olevan täällä.

Kivenpesijäjumala rannalla, toistaen itseään.
Aiempien aamujen yhä keskeneräiset kahvit.
Kivettyneen lehmän vatsasta löytynyt rukous.
Kuivakalan liimaama kieli.
Hatun löytymisen hetki vihdoin, jälleen kerran.
Talven tulo.
Avannon kirkas päivä.
Tahallaan sotkettu unirytmikiertorata.
Anarkian mahdollisuus.
Odotuksen tapailu ja kevyt huokaus.
Lainattujen kirjojen sijainti pöydillä ja lattialla.
Käsitteiden yksinäisyys.
Metsänhaltijan suunnitelmallinen odotus.
Kieleen julistettu mikrovaltio jota kukaan ei tunnusta.
Shakkinappuloiden asemasota.
Teonsanojen aukeaminen suolla.
Jään sälöily paljaiden jalkojen alla mättäiden sisässä.
Uunin tympeä tuhka.
Päivä jona aloit tanssia.
Aikojen takaa palannut nenäliina.
Kevään siemensyöksy, valloittava haju.
Kasvihuoneen ja kulon suunnitelma.
Vaimeisiin vanhuksiin tähdätyt kysymykset.
Linnun tunnistamattomuus.
Koneiden hysteria ja unohdettu laituri.
Valokuvan kautta kulkeva muisti.
Huoneessa lojuneen muovipussin päätös liikahtaa lopulta hieman.

20070306

En ole enää vuosiin kuullut sitä, joskus hetken ihmetelen miksei kuulu.
Mutta poissaoloa on vaikea paikantaa.
Äänetön kevät kukkii varjon pimeässä.

(elektroninen kohina) Ensin uuuuuuuuaaaaaaaaaaaaauuuuuuu,
akustiikka ja aika (miten toisaalla täältä kuullen on vielä kesken)
ja toisinaan seuraa ohentunut naisääni: TÄMÄ ON KOKEILU.
lopuksi vielä kaksi säveltä laskevassa järjestyksessä laitteiden
alasajon merkiksi (kohina katkeaa); tätä kohtaa oli eräs satakieli
oppinut matkimaan, toisti kaikkien muiden säkeidensä keskellä,
kerta toisensa jälkeen.

Kerran viikossa hälytysmerkki ulvoo kuuden sekunnin ajan. Tässä kaupungissa, jossa minä asun ja minun vaimoni ja poikani, se on kello kuusi: silloin on maanantai. Merkki on taika joka sitoo ja sanoo, että aika on valon kääntöpuoli, tai ainakin jotain mistä ei voi kieltäytyä, muuten sen armolle ei ole kirkkoa tai nimeä. Me kävelemme järven jäällä kohti majakkaa, ja pelkäämme virtauksia tai aukileita, joista suuret kalat hengittävät.

pyhän paikan kloorintuoksu

rakenne on uloste

CMYK-väriavaruuden syntaksi, sorminivelen naaraskierre kuujuomu. Käsittelemättömän raudan sienimäinen rakenne imee niin kasviöljyn kuin eläinrasvan. Kahden naisen välisen sananvaihdon rakenne tukholmalaisen ydinvoimalan valvomossa; nukkuvan mustan aukon rakenne nukkuvan silmässä; paperin kuitujen lomittumat ja sokerikristallit, kun ne hajoavat kahviin. Ikuisuuteen kiinnittyvien levottomasti supistuvien lihasten morotus ja alaohimonseudun pienet voluutit sekä niiden labyrinttimainen rakenne. Nautinnollisen sommitelman epäsymmetrisuusperiaatteet syväterävässä valossa. Toisen valon sokaiseva

(Muistutukseksi)


Suomen kielen duaali, verbien minä-sinä tai rajoitettu me -muoto, muodostuu m-päätteestä.

Joitakin esimerkkejä:

suutelem
kävelin
olem syöneet
olim lihoneet
lienem olemassa
ymmärtääksem
olisim ponnistelleet
olkoom vapaat

Ja niin edelleen.


he jättävät työnsä
kieltäytyvät työstä
ja ryhtyvät työskentelemään oman itsensä parvissa

työ oman itsen parvissa


riisuutuminen
vaatteet, moraali, sosiaaliset roolit, niiden kärkäs analyysi ja
riisuminen, koneiden riisuminen, altistuminen rakennetulle
vihamieliselle ympäristölle, iho sen repiminen
ei, riisu tuo väkivalta
sinun on kannettava kuolemaa ylläsi
sisälläsi, et voi luopua siitä vielä


työhuone kirjastossa, työhuone asemalla, työhuone
hylätyssä rakennuksessa, työhuone torilla, työhuone
hyvässä säässä, työhuone lumilinnassa, työhuone
kirkossa, työhuone odotushuoneessa, työhuone eteisessä
työhuone jokaisessa lävistetyssä oviaukossa

Kielen täytyi olla valkea koska siinä kiersi maitoa. Hänen valkea kielensä, lunastumaton. Tuollainen siirtymä saa hereille kuin sähköisku. Pelkkä tietoisuus hänestä, valkea ryhävalas suussa nystyröineen, mutta kieli. unohda ryhävalas, tahdon kysellä häneltä kaiken, intiimisti.

Entä jos joku sitten rohkaisee itsensä, puraisee häntä kielestä, ja alkaa imeä? Aion tehdä juuri niin.






huomenkieli, kirjoitetaan pienellä.






(niin kuin ryhävalasta voisi enää unohtaa.)

20070305

Kerran ruumis ei ole aina ruumis. Kerranruumis viilenee. Kerran ruumis - aaveeton, varjoton, joenvarren savesta, jumalan spermasta platinainen hermoverkko valosta Valoon, tarkoitan hämärästä toiseen.

Korppi ja korppi ja korppi. Kolme mustaa lintua. Kolme toisensa leikkaavaa vektoria. Minä olen korpinsyöjä ja lainaan niiden voimia, lainaan niiden luita. Yhdestä teen kamman, toisesta mustansanan. Sinulle tarjoan sen kolmannen nokkaa, mistä valuu punaista maitoa.

jos nukkuu metsässä
jos nukkuu kirjastossa, jos junassa, jos suupielissään alahuuli turpoaa

epäilem että puhuit ja minä en kuullut kuin huulten liikkeen, ja minä kuulin

sinua vastaan,
liikum sitä pistettä kohti missä eroamme


vasemman hartian sydämenkieltokomissio laskee liikerataa
jolla törmäyskurssilla kohtisyksyvä vieras olento etenee, laskee elettä
voimaa ja suuntaa jolla tärisevä nyrkki suistaa kuolemanihmisen takaisin ulkoavaruuteen;
mutta kädet ovat sydämen jatke
ja vuodenkierrot sykkivät

(enempää en nähnyt lukea, aika tiheni sen ympärille ja kadotti sen)

Soittajan huulesta valuu marmorikuulia, ja paljon selittyy sillä, että silmät ovat paperia. Tulen yllättymään ihohuokosteni koosta. Lehdessä luki, että torjunta-aine sekoittaa mehiläisten muistin, ja roskiksessa tarraan oli kirjoitettu, että "society is a carnivorous flower". Kristuskone on tuolla jossain, ja se on mahtava.

Die Golem, vahasta muovailtu
kiinni kurottava kohtu
jota lämpimillä kielillä pestään

jokainen sukupuoli on ihmisensä ainoa
jokainen on sukupuolensa ainoa

Das Golem, kitkasta syttynyt
minua kohti sinusta särähtänyt
epätoivon hymyksi taipunut luo-la

siinä syntyi ihmisem, siinä kuoli ihmisem?
saisinko? kiitos.
äidin ja isän välissä ruumis, vielä ruumis

Ei-ihminen-ei. Hyvistä vaihtoehdoista en tiedä: Tullaan taateliksi, rakennetaan puettava planetaario ja kiinnitetään siihen ruuasta muotoiltuja sukuelimiä. Mitä me emme tarvitsisi elääksemme? Tilanne on vaivaannuttava, sillä vain matelijat voivat imettää aurinkoa, roger.

1)Posken kitkapintaa pitkin sana tulee esineeksi. Näin vilaukselta kaksi oksaa, jotka ristissä muodostivat olennon. Sen nimi ei ei.

2)Puhallus pimeään ei sytytä valoa. Kenties metallihiukkaset pääskysen kallossa polarisoituvat kalotin magneettikentässä.

3)Jos nukkuu vuoren alla, herätetään kourallisella pölyä, jeeraa ja valoa. Ei kutsuta sitä kevääksi, mutta jos on pakko, epätoivoksi.

universoma.
kovan auringon meikkaaman puuterin hangelle kohmettuneet kolem mehiläistä, tämän päivän nimi.
kolem kolem
ko me olem
(hänen suunnitelmansa, duaali)
haljennut kieli,
kolemn mehiläisen tarkkuus, erehdys & keskeneräisyys. tietääkseen mitä tapahtui
täytyy kuvitella miten yksikään ainoa toteutunut mitätön viimeinen piirto ei mahdu näyttämään todelta valonsa nojalla.

20070303

ei puhettakaan että olisi hiljaista

(Hän raaputti koko viisikymmentäluvun mustista laseistaan vaikerruksen alkulimaa, se oli sitkeää ja lahotti lasipintaa niin, että viimein kynsi puhkaisi pehmeän mustan ja tökkäsi häntä juuri sulkeutumaisillaan olevien luomien väliin.)

x

säkeiden välillä hän
sulkee huulensa
näin
lausuu lisää, katsoo
kameraa kohti, katsojaa varten
näin

täytyy viedä kaksi talipalloa eteisestä puistonkulmalle
missä tiaiset ja urpiaiset kuuntelevat
jäätyneen vesiputouksen päältä
ja pihlajista ja siemenien ja ravinnon seasta
sille pyhälle paikalle jonne auringosta
näkee suoraan talojen lomasta ja yltä
helmikuussa ennen puolta päivää
kaikkien ilmakehien ja magneettikenttien lämpötilanvaihdosten
läpi valo ei muuta muotoaan sitä ei ole
ennen kuin urpiaisen silmän takana
sulkien ja höyhenten alla

(paikalla ei ollut enää ketään kun saavuin
astuin lähemmäs, sinä ilmestyit etkä päässyt siivillesi
hoipertelit kiven lipan alla minne lumi ei ollut satanut)

Hengitä ääni ulos, hengitä ääni sisään

I - kaula, kurkunpää
A - sen kohdan sointi jossa kurkunpää jakaantuu kahtia
O - keuhkojen pallokala, rintakehä
E - kylkiluuhäkin kurottuva
U - alaslaajentuvan pallean ja vatsanpohjan sointi

Ö - rintalastan sointi, ylävatsan sointi
Ä - kaula, solisluut

Y- Kurkunpää

Lapsikristus alkoi opettaa opettajalleen alfan
merkitystä, salaisuutta ja voimaa
Kieli ei ole se, mutta siinä onkin jotain muuta
Kieli ei ole se, kirjain joka kanniskelee, kaataa

Syödä ääntä ja ulostaa ääntä
Puhe katkaisee hengityksen, ei sen vuoksi vaiennut

Houkutus
syödä, runkata, lukea sanomalehteä, haukotella kesken tragedian, sylkeä lattialle, valehdella, rikkoa ikkunat vasaralla
Houkka
syyttää itseä, tuomita toisia, panetella, sättiä, katsoa teeveetä, ahmia, purra sormia, kaataa teevettä päälle, istua lysyssä, laistaa töistä, jättää väliin, unohtaa ystäviä, ostaa nuudeleita, nukkua myöhään, lotrata suihkussa
Viemäri on niin janoinen
Pornografia nälkäinen
Houkutuslintu on niin yksin ja siipirikko

Uhanalaista toisilleenkin

Levoton, pysähtymsikyvytön, äkkihimo, mukanaan vie
viemäri, halla pesee, peili - ei, se ei tuomitse
sanomalehdet tehdään pian muovista sillä
ne kytkevät oksetusreaktion
mutta ne ovat silmät jotka ovat holtittomat

20070302

päivää pitkin kasvaa materiaalisia aikomuksia. rakentaa äiti?

sinussinussinussinussinussinussinussinussinussinussinussinussinussinussinussi...

tietoista ja tahallista kaikesta, minulla ei ole enää mitään
sitä vastaan olin taas väsynyt kunnes kävelin paljaiden jalkojen askelia pitkin talvessa
puhuu kaiken tuon eroamisen syvennys ja selkeyden hyvä ystävä
mag-neiti matermatiikka.

Minä luotan sinuun täysin.

Minua aistii liiketunnistin. Jatkuvaa ohikulkua, vetää ja työntää. Sen kannalta on samantekevää onko vieressä heiluri ja siihen sidottu magneetti. Vai heittävätkö he magneettista tikkaa. Lumisotaa mustalla lumella. Ohilukua. On räjähdyherkkää ajatella, että jokin ei liikahdakkaan, jos se tapetoidaan, laminoidaan. Ja astuu pois. Kulkee ohi. Luotaa täysin sinus-

ta riippumatonta tilaa. Yöllä tätä valaistaan ulkopuolelta. Sisällä tätä valaistaan kello vartin yli kahdeksasta alkaen. Tämä kirjasto haisee puulta. Puulta ja sähköjohdoilta.

Sen kannalta on yhdentekevää, onko se heiluri vai sota. Vatsanpohja kuulee sinun askeleesi ja sinun lantiosi narinan ja sinun laahaavat kengänpohjasi ja sinun hartiasi huutavat pysähdy ja vatsanpohja jännittyy tarkemmin kuin mikä ajattelee että soratietä, mäkeä ylös ja viimeisen talon pihassa hän ottaa meidät vastaan, sitä ennen suuri navetta (he ovat suojanneet kivilattian puulla), pieniä puutaloja, kolme, jokin lato ja näkymä kohti metsää. Pohjaan asti.

Olen sen pahan puolelta toteennäyttänyt.

Seurasin sinua, mustia housuja ja määrätietoisia käsiä, porttikongi veti rajan ja jos ei olisi vetänyt, en olisi tavannut Sinua kävelykadulla, vaan olisin nähnyt kun ovi sulkeutuu. Kadulle sateella kipsiä, katuviemäriin sateella kipsiä, muistomerkille kipsiä sateella, valkoista jauhoa tummuvalle asvaltille sateella. Kun se kovettuu, siinä todellakin voi lämmitellä hetken. Kävelin kohti sinua, pitkin seinänviertä ja katosit, seurasin mahdollista reittiäsi, mutta seinänviertä ja tulin korkeaan huoneeseen, henki kohoaa, istun viimeiselle penkille ja katson parvelle koska sinä olet siellä. Pakastealtaaseen kuivaa kipsiä, kipsiä ja maitoa, kokolattiamattoon leviävää kipsiä, kipsiä puiston soraan, kipsiä ja sylkeviä ihmisiä, kuivaa jauhoa, ruisjauhoa ja kipsiä, kipsiä induktioliedellä.

20070301

Löysin tien, joten palaan myöhemmin.