20070707

jossakin paikassa johon minua ei päästettäisi vaikka yrittäisin mennä, ovat kaikki vaatteeni, olleet ainakin hetki sitten
en mitenkään saa unta riittämään
se on kääriytynyt päivän ympärille, ylikierroksilla uni on ohutta ja kireää
uhoavaa kurkkusiimaa
linja-autossa lihava laittautunut nainen kännissä italiasta kuopioon ei voi lopettaa hokemasta, ja hokemasta anteeksi, tunkeutuu ja opin sanomaan
"älä koske muhun"
hengittämään itsessäni niin kauan kuin mikään sinussa ei minuun tunkeudu
sisään palleaan, kaikista suunnista
ulos sydämestä, kaikkiin suuntiin
niiden välillä minä
tyhjä sanko johon alkaa sataa
(kaikista neljästätoista suunnasta)

viivat jotka voi vetää näiden kahden pisteen välille;
toinen tyhjyyteen ilmestynyt, toinen sinne upoksiin kadonnut

tämä musta koira on ihmeellinen
nelijalka-apina, peilikuvallaan liukastellen
odotushallissa kuvaansa vasten painautuen
riepu, hallissa jossa voisi olla mitä tahansa
mutta vain odotusta ja puna)siirtymää

U

yritin astua laudalle mutta se siirtyi jotenkin
alta pois ja jalka upposi suohon
vertauskuvaan poissaoloni kokemuksesta josta en ollut osallinen
vain sinä haistoit laudan yllä
vielä liikkuvan ilman
kätesi kuljettua sen läpi

lentokentillä ilma kadehtii puiden raskautta
U, onttoudestaan huolimatta myös juurten kurottumisen jänne
"learn to enjoy tension" sinä sanoit

20070702

Jonain hetkenä hän saattaa havahtua siihen, miten laudalta ovat poissa ne kaksi, joiden kesken puheluun on maatunut jo kauan.

Seuraa vakava muistikatkos.

Jälkeen on jätettävä jälkiä.
Joku vielä osaa lukea.