Apua!

Ei saa ovea auki. Ei voi pyörittää puhelimen valitsinta. Täytyy yrittää tai anna avain. Ei saa ovea auki. Kuinka pitkälle pitäisi voida luottaa naapurien hyvään tahtoon? Hädänpelon ja auttamispelon ikään-kuin-valjaat, tarkoitin vaakaa. On vaikea hengittää. Ei saa ovea auki. En pääse ylös. Vai olinko minä vielä kielessä? Ei pääse ylös.

Vetoketju! sen voi lausua niin epäselvästi, nopeasti ja useita kertoja, että sanan ilmeisyys ja väärinkuuleminen siinä tilanteessa, kun vanhus on nostettu vessan lattialta pystyyn ja hänelle puettu alushousut ja tuulihousut, joissa on vetoketju auki, jäävät muistiin, kuten sekin ettei oransseissa housuissa ollut nappia lainkaan. Hän pääsi itse kuitenkin kävelemään: selvästi jotkin kiskot oli kytketty kattoon, josta hän roikkui hyvin ohuin siimoin - likaisten ikkunoiden kellertävässä valossakaan ei erottanut siimojen heijastuksia, mutta asento ja liikkeen dynamiikka oli muuten mahdoton selittää.

... Vedä nyt oikea ja vasen puolesi yhteen, muistaen keskellä olevat elimesi, kuten pallea, selkäranka, hermostot, henkitorvi, kuin vetoketju...