20070516

Ne jotka nukuttavat itseään, etsiytyvät samoihin hiljaisiin nurkkiin kuin ne jotka yrittävät herättää itsensä.

20070514

Hetki, jona hämähäkki aistii tulleensa paikkaan, kohtaan, josta verkon kutominen alkaa.


"Lapset hierovat itkuisin sormin leipää
yöllä maahan ratkenneeseen haavaan."

20070509

on hetki jolloin ikkuna päihittää solariksen. päivä. mutta jo hetkeä aiemmin on solaris alkanut laihtua virtaavan veden mukaan, pitelemättä enää päätään: nyt gemenaan lahonnutta kirjainta. lapsella on suuri pää, se ei mahdu kaislojen alle - ikään kuin hän tarvitsisi nimensä tullakseen ruokituksi sateen leimaamassa maailmassa. kuinkas sitten kävikään?

Kas kas, kasvojen lautakunta. On nukkehallitus. Laskelmoitu kukka.

mutta nuo virtaavat lehdet vielä, kohonneet vihreät jäljet vuosilta ennen minää.
jätetty hidas tekokuu akanvirtaan.
tästä maadoitettu, kuuluu hajoamisen rytmi. pieni ritinä.

20070507

Luunpää
siirtää nahkaa, nahka
painautuu vasten puuvartta, se
liikkuu ja liikuttaa päähänsä kytkettyä metallista
haravakärkeä kohti vedenpintaa, jonka metalli läpäisee
vesi painuu vasten haravaa ja sen vartta, lihakset puristuvat
työntävät jänteitä ja luita kohti nahkaa ja nahka takertuu tiiviimmin
puuta vasten ja haravan liike pysähtyy, se on veden alla menettänyt osan painostaan
mutta sen vetäminen ylös vedestä on hitaampaa kuin sinne syökseminen, sillä vesi vastustaa
liikettä ja haravaan takertuneet märät kaislat ovat painavia ja niiden onkiminen maalle vaatii lihasten puristumista, lisää kaksin käsin, molemmissa samanlaiset luut, yhteensä kuusitoista ranneluuta, kaksi värttinää, kaislan seassa ihmeellinen tuhatraajainen vesikasvin mutajuuriruumis, sen poistaminen venekanavasta muistuttaa abortointia ja sen siirtäminen rannalla sopivaan paikkaan vaatii ponnistuksia, autatko tässä vähän

Joidenkin tuntien kuluttua
nahan kuluttua kämmenissä
venekanava on puhdistettu kaislasta, auki,
ja vesimittarit siirtyneet kaislakaupungista rannan tuntumaan

20070504

Filmipurkki täynnä kuivia kynsiä
Muurahainen selviytyy siellä
Kämmenissä korvien litkuja
Auringon polttomerkki pysyy hänen silmissään yön yli
Pimeän jälki hänen mielessään pysyy valon halki
Liikkuva massa harhauttaa hänet seuraamaan kapeita kujia
Katsoo taakse tai eteen, näkyy portaat joista "yksikään/ajoneuvo ei selviä"
Jos siihen pysähtyy näkee hetken jossa yksikään vuodenaika ei selviä

Laiha happo piirtää kupariin päänahkamaisemaa. Annetaan seistä sen yön yli. Siten pintaan tarttuu pimeänmuotoinen.

Kun kuuntelin korvien itkua huomasin että makea neste on mehiläisten palauttamaa sokerivettä. Kun katselin silmämunalleni levinneitä kyyneliä huomasin että suolavesi on muurahaisten virtsaa.

En ole lopettanut vielä. Kellarissa radonpitoisuuksia mitataan filmipurkilla. Metsässä on mies, joka istuu jalat ristissä. Hän puhaltaa ja korvista valuu makeaa vettä. Potkii jos tulta, sammuu viileä, solaarinen. Tämän tästä olen puoliutunut. Suullinen tuhkaa on auringon kuori. Hän on seisaallaan tuolla. Tihkuu.

20070503

Keppejä isketään maahan, neuloja pistetään varovaisesti kasvoille, neulalla lävistetään huuli, kallioon porataan kymmenien metrien imukärsällä, pistiäinen tunkee puunkuoreen, ympäri ihon tuntuu pistelevää avantoherätystä, sääsket pistää, imee, mehun pinta läpäistään pillillä, ilmaan heitetään tähystävä katse

Geomantia; väitetään että ensin vatsankivut katosivat, ja myöhemmin villieläimet alkoivat palata alueelle, ja lopuksi laaksossa vallitsi syvä hiljaisuus. Maan punktuuri; Gaian neliulotteisten kasvojen hieronta, ohimo kerrallaan

Louhokselle ei voi enää mitään. Antaa kasvaa. Antaa kasvot umpeen kasvaa, levähtää

20070502

Nyt se on ajateltava, tai ei koskaan.

Ymmärsin että siihen oli pystytetty tunnistettava merkki - ei niin kuin tulimerkki hätämerkki, vaan kuten pystyyn pistetty keppi, tai vielä toinen vasten. Aluksi. Myöhemmin huomasin että siinä olivat ehkä kasvot. Ja niin olivat. Aluksi kasvot olivat merkityt, kuten K:lla. Myöhemmin ne olivat omat kasvot, ja vielä myöhemmin jonkun muun. Minä katsoin sivustaa peilien kautta ja näytin rujolta. Senkin kavalluksen oppi sietämään. Mutta sen mitä kuolema teki kasvoille: ei mitenkään.