Huoneessa ei siedetä pelejä edes sen vertaa että aletaan pelaamaan siitä pelataanko vai eikö. Eikä kaksinaisuuksia: lauta on erakko jossa puuhelmet loisivat. Niiden kolminaisuuteen tunkeutuu juuri nakerrettuja sormia. Neljääntoista suuntaan huone täyttyy ja alan itkeä kun en saa hengitysilmasta mitenkään mustavalkoista. Ehdin sahata nopan halki eikä senkään sisus ollut negatiivi. Luotin sinuun täysin ja hävisin heti. Sinä olet jo sisälläsi.


Ei sattunut kun kämmenet veistivät minua vaatteiden läpi. Kuitenkin selkärangasta tippui jokin kielleke ja jalat tuntuivat vierailta. Olimmehan maan alla... muistelemassa kuoriaisentoukkia ja kauhua joka ne tappoi kuin aarteen.



Kannetaan pöytä pois, jotta näemme kokonaan ketä me hengitämme.