Syntyy tunne, että olemme koko ajan kulkeneet ohuessa ilmanalassa. vai puhuneet kulkemisesta ohuessa ilmanalassa? Ymmärrettävän puheen tuottaminen alkaa olla ylivoimaista, mutta siinä on jotain mikä vetoaa todellisuudentajuumme:

1. Tässä väliaineessa haavojen rakenne erottuu lähes täydellisesti.
2. Lauseessa voi koskettaa.

Jakki on kyllä valtava eläin joka luhistuu alle 3000 metrissä omaan hurjuuteensa. Kaunis ja arvaamaton. He meikkaavat sen vielä. Ilma on kuivaa. Kuin laihtuva ihminen alat kasvaa ohutta väreheinää. Se kerää aamukasteen.