Nyt se on ajateltava, tai ei koskaan.
Ymmärsin että siihen oli pystytetty tunnistettava merkki - ei niin kuin tulimerkki hätämerkki, vaan kuten pystyyn pistetty keppi, tai vielä toinen vasten. Aluksi. Myöhemmin huomasin että siinä olivat ehkä kasvot. Ja niin olivat. Aluksi kasvot olivat merkityt, kuten K:lla. Myöhemmin ne olivat omat kasvot, ja vielä myöhemmin jonkun muun. Minä katsoin sivustaa peilien kautta ja näytin rujolta. Senkin kavalluksen oppi sietämään. Mutta sen mitä kuolema teki kasvoille: ei mitenkään.
20070502
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti