on hetki jolloin ikkuna päihittää solariksen. päivä. mutta jo hetkeä aiemmin on solaris alkanut laihtua virtaavan veden mukaan, pitelemättä enää päätään: nyt gemenaan lahonnutta kirjainta. lapsella on suuri pää, se ei mahdu kaislojen alle - ikään kuin hän tarvitsisi nimensä tullakseen ruokituksi sateen leimaamassa maailmassa. kuinkas sitten kävikään?

Kas kas, kasvojen lautakunta. On nukkehallitus. Laskelmoitu kukka.

mutta nuo virtaavat lehdet vielä, kohonneet vihreät jäljet vuosilta ennen minää.
jätetty hidas tekokuu akanvirtaan.
tästä maadoitettu, kuuluu hajoamisen rytmi. pieni ritinä.