Äkkiä kokosimme seinän läpi sisään työntyvää nokkaa.
Hetken ajan sillä oli tarkoitus, mutta sitä on turha palauttaa mieleen.
Se muistuttaa siitä vain hetkittäin, kun välineellisyys palaa pintaan.
Nokka on jokseenkin lasinvärinen,
joten se on peitelty rätein.
Sen ripustukset ovat huteran oloisia ja koostuvat pääosin maalarinteipistä.
Talon läpi kulkee virtaus, mutta nyt eräs kanava on supistunut,
niin että voin kuvitella miten nokka viheltää.
Tiedän että meille voi helposti pystyttää vastaavia loukkuja:
taaksekatsomattomuusehtoja.
Kytke kuitenkin takaisin, muistele
miten nokka aukeaa.