20070221

Suunta vaikuttaa satunnaiselta ja on ikään kuin nopanheiton langettama päätös, niin kuin kulkeminen usein. Tai ehkä aina.
Mutta askeleiden toistaminen tuottaa nopeasti oman tottumuksensa, välttämättömyyden, takilani sidokset ja kääntäen koko mahdottoman alueen: kielletyt siirrot, poisluetut suunnat, rikkoutumisen mahdollisuuden. On mahdotonta kääntyä, ruumis kulkee eteenpäin. Askeltensisäinen käännös on mahdoton. Osaamme vain kävellä.





Minusta kasvoi yhä asymmetrisempi, tunnen sen.
Sinä heräät eloon vasemmalta oikealle, vuorenvarmasti.





Ja kuitenkin meissä on hetkenä x hajoamisen eleitä, muistatko - hämmästyshän puri minulta kielen poikki pihalla, löytäessäni si-si-siskoja
tai miten sen sanoisi, olen varma että jotain jäi sätkimään, yhtä todellinen varasto kuin tämä minä, joskin vaihtolämpöinen
ja nyt jo poissa.

Ei kommentteja: