Tulin merikapteenin kanssa pellolle, jota reunusti koivikko, oja. Sula, mutainen pelto. Selitin kartanpiirtämisen vaiheesta, että lähetän luonnokset, kun olen piirtänyt ne musteella, vaikken ole varma niiden todenperäisyydestä. Silloin huomasin ojassa ketun, innostuin ja halasin kapteenia. Jatkoimme pellon ylitystä, myöhemmin, metsänreunassa oli vielä kolme ketunpoikasta, tai nuorta kettua, jotka olivat kuin kolme erilaista käsialaa. Menimme pellontakaisieen taloon - olin kantanu reppua koko ajan, talo olikin sauna. Ihmisillä, joita oli jokunen, oli silti vaatteet. Riisuin repun seinän viereen ja istuin. Oli yksi lava muutamankymmenen sentin korkeudella lattiasta, jolla istui ihmisiä, ei mitään lauteita tai portaita.