ensimmäinen kaiku

Jäljittääkö kukaan jälkeläistä sen viimeiselle rajalle
onko se mahdollista kuka voisi lähteä matkaan?
Hengitykseni on uhanalaista. Mikään ei viittaisi siihen,
jos sitä ei enää tapahtuisi.
En ole varma, minun täytyy miettiä.

Laiha happo piirtää kupariin päänahkamaisemaa.
Annetaan seistä sen yön yli.
Siten pintaan tarttuu pimeänmuotoinen.
Seuraa vakava muistikatkos.
Ylikierroksilla uni on ohutta ja kireää.
Ja kun siivet on syöty, ollaan jo lähellä.
En ole lopettanut vielä.
Katso kuitenkin, katso kuinka hän hitaasti tarkentuu:

huomasin että siinä olivat ehkä kasvot.
Ja niin olivat.
Ja sitten kaikki tavara tippuu naamalle.
Nykivä Gaia. Jotenkin piinattuna päädyn siihen
että todellisuus on aukko, maailma on sama.
Senkin kavalluksen oppi sietämään.
Mutta sen mitä kuolema teki kasvoille: ei mitenkään.
Napit auki naisen selässä.

THIS IS A WARNING MESSAGE ONLY.