En ole enää vuosiin kuullut sitä, joskus hetken ihmetelen miksei kuulu.
Mutta poissaoloa on vaikea paikantaa.
Äänetön kevät kukkii varjon pimeässä.
(elektroninen kohina) Ensin uuuuuuuuaaaaaaaaaaaaauuuuuuu,
akustiikka ja aika (miten toisaalla täältä kuullen on vielä kesken)
ja toisinaan seuraa ohentunut naisääni: TÄMÄ ON KOKEILU.
lopuksi vielä kaksi säveltä laskevassa järjestyksessä laitteiden
alasajon merkiksi (kohina katkeaa); tätä kohtaa oli eräs satakieli
oppinut matkimaan, toisti kaikkien muiden säkeidensä keskellä,
kerta toisensa jälkeen.
20070306
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti